Rock-musiikin lyhyt historia

3515271-alice-cooper-11

1950-luvulla Yhdysvalloissa kehittynyt musiikkityyli, rockmusiikki, on yleisnimitys afroamerikkalaiset rytmit ja rock n’ rollin yhdistävälle musiikille. Nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran vuosina 1951–52 radio-ohjelmassa salanimenä mustalle rhythm & blues -musiikille, joka oli tuolloin vielä USA:ssa kiellettyä. Tästä kehittyi mm. Elvis Presleyn ansiosta oma rock-suuntansa.

Jo 60 vuotta yhdyntää, substansseja ja rokkenrollia

Vuosina 1955-1959 Rock and roll nousi Yhdysvalloissa nuorison suosioon ja myi hyvin. Tämä johtui siitä, että ensimmäistä kertaa myös nuorisolla oli varaa ostaa musiikkia, käydä elokuvissa yms., mihin ennen vain vanhemmalla väestöllä oli varaa.

1960-luvulla Beatlemania valloitti maailman ja vuosikymmenen lopulla rock-musiikista alkoi tulla mahtailevampaa asuineen ja lavashow’n kanssa. 1980-luvun koittaessa mahtipontisuus lavashow’ssa oli jo erittäin tärkeää ja puhuttiinkin shock rockista, jonka yhdeksi päähahmoistaan voi nimetä Alice Cooperin kauhusirkuksen. Rockista alkoi tulla isompaa ja stadioneita täyttävää musiikkia. Tätä kritisoitiin, koska myös musiikkivideot yleistyivät samalla ja rockia syytettiin kaupallistumisesta ja kapinahengen menetyksestä. Shokeerauksen rinnalla kuitenkin perinteinen kitararock myös eli ja voi hyvin mm. Bruce Springsteenin ansiosta.

Rock pärähtää Suomessakin

Suomessa rock-musiikin kehitys alkoi 1970-luvulla Hectorin ja Juice Leskisen ansiosta. Suomeen syntyi elävä rock ja erityisesti punk-kulttuuri, jonka huippuvuodet olivat 1970-luvun loppupuolella. Rock vakiinnutti asemansa 1980-luvulle mennessä, ja oma lajinsa ”Suomirock” tuli kansan parissa tutuksi. Remu ja Hurriganes valloittivat kieliopillisesti huonolla englannillaan Suomen ja osittain myös maailman. Samaan aikaan maailmalla ”tukkahevi” alkoi valloittaa maailmaa, ja esimerkiksi Bon Jovi tuli kuuluisaksi 80-luvulla. Bon Jovi onkin hyvä esimerkki rockin stadionien valloituksesta.

Hanoi Rocks lähti valloittamaan maailmaa Suomesta 1982. Maailmanvalloitus loppui kuitenkin lyhyeen rumpalin kuoltua auto-onnettomuudessa, ja yhtye hajosi jo vuonna 1985. Myös metalli nousi suosioon Suomessa 1980-luvun loppupuolella. Tästä hyvänä esimerkkinä on Stone-yhtyeen suosio. Samoihin aikoihin Britanniassa oli meneillään heavy metallin uusi aalto mm. Iron Maidenin voimin.

Kuinka pukeutua rokkariksi?

Vaikka rock-pukeutumisesta tulee yleensä mieleen mustat vaatteet, roikkuvat ketjut ja vähän vanhemman kunnan rokkikukoilla farkkutakki täytettynä erilaisilla bändilogoilla, niin tyyliin sisältyy paljon muutakin. Voi sanoa, että ainoastaan mielikuvitus on rajana, kun rock tyyliä havitellaan. 1960-luvulla pitkät letit ja hapsutakit olivat tyypillistä rock-tyyliä, kun taas 1970-luvulla käytettiin kimalteita ja 80-luvulla olkatoppaukset valtasivat myös rock-tyylin. 90-luvulla Nirvana toi ruutupaidat ja vähän revitymmän tyylin rockiin. Pillifarkut ovat edelleen rock, kuin myös kantaaottavat paidat, valitettavasti niiden rock-uskottavuus on vähentynyt, koska suuret vaateliikkeet alkoivat tehdä niitä massatuotantona.

Rock-tyyliin kuuluu vaatteiden lisäksi myös räväkät hiusvärit ja leikkaukset. Musta hiusväri on aina rock, mutta erityisesti naisilla räväkän punaiset hiukset ovat erittäin tyypilliset rock-hiukset Rockissa joka tapauksessa asenteen on oltava kantaaottava, ja sen tulee näkyä ulospäin. Tämän vuoksi kantaaottavat paidat – ja miksei myös vaikkapa sormukset – tekevät oikean tyylin.

Rock-vaatteita myyviä kauppoja on paljon ja oikeastaan kuka tahansa pystyy nykyään pukeutumaan niin, että sen voi luokitella rock-tyyliseksi pukeutumiseksi. Isoista vaateketjuista pystyy ostamaan paitoja joissa lukee Nirvana ja niiden seuraksi niittikengät. Tämä on tietty ”skenessä” oikeasti olevien mielestä harmi ja vie rockista uskottavuutta pois. Jos haluaa todella näyttää rockilta, niin parhaan tuloksen saa, kun menee kirpputorille ja kokoaa oman asunsa. Vähän vähemmällä vaivalla voi tilata netin lukuisista rock- ja goottityyliin keskittyneistä kaupoista täydelliset vaatteet.